Nyt on sit usean päivän sairaalaputki takana ja eri sairaaloita nähty. Hyksiinkin kiidätettiin tuhatta ja sataa ambulanssilla. Maanantai iltana sit pääsin lähisairaalasta kotia. Olo on vielä heikko mutta diaknoosi selvä (vissiin)onneksi ei mitään kovin vakavaa. Nyt ehkä tänne tulee hieman harvakseltaan kuvia. Sinäänsä ikävää kun en sit pääse ilahtumaan kommenteistanne ja ne aina pitistää mutta kun uudet tekemiset harvenee niin kommentitkin tietenkin katoaa. Huomaan et ootte te kuitenkin kurkkaamassa käyneet. On minulla kyllä jemmassa kuvia en vaan ole saanut aikaiseksi niitä laitella tänne. Koko ajan sairaalassakin pyöri ajatukset uudessa projektissa ja kivoja ideoita syntyikin eli niistä sitten myöhemmin. Kyllä siellä yksi päiväpeitto tuli virkattua aina kun jaksoi tutkimuksia odotellessa eikähän viikonloppuna siellä mitään tapahtunutkaan. Pitäs nyt vaan kasailla sitä. Iloa teidän kaikkien elämään.

Lisätty 5.2 

Pitää vielä kertoa kun sairaalassa oli monta päivää vieressäni 93 vuotisa Anni-mummo. Voi hyvänen aika miten kovia hän oli kokenut mutta hänellä oli elämän asenne kohdallaan. Hän ei valittanut ja oli erittäin positiivinen, valtavan hauska ja vitsikäs ihminen me naurettiin hurjasti kokoajan. Tuo asenne on varmaan myös yksi syy hänen pitkään ikäänsä. Äly ja kuulo olivat terävämpiä kuin monella muulla nuoremmalla. Hänen esimerkillisestä asenteesta opin se että jatkossa minäkin päätin olla entistä positiivisempi ja onnellinen jokaisesta päivästä. Hän oli oikea enkeli ja haluan mennen häntä tapaamaan hoitokotiin. Eli positiivisuus kunnianna sillä jokaisesta huonosta asiasta löytyy myös hyvä puoli. Sillä iloisuus tarttuu eikä hymy maksa mitään ja se voi tuoda monen ihmisen päivään palastuksen.